Luku 1: Yksi sallittu kuuleminen
Huhtikuussa 1976 minä, Angela Cole, palasin Kruunulakan puhelimesta ja havaitsin Jared Taylorin äänilaskelman muuttuneen ja sokkona tehtävän raitojen yhdistämisen odottavan hyväksyntääni. Michelle Stevens oli Patch Sheet kädessään Konehuoneen ikkunalla. Tammy Garner seisoi yksin lasipöydän ääressä. Andrew Cole oli lähtenyt kopistaan. Kun laskin merkinnät, Jaredin napakalla rytmillä oli yksi PIDÄ ja kaksi LEIKKAA-merkintää; ylemmässä jäljennöksessä sille oli nyt annettu kaksi PIDÄ-merkintää. Jos pysäyttäisin työn uutta laskentaa varten, ennen aamunkoittoa sovittu aika Kruunulakassa menetettäisiin. Jos antaisin raitojen yhdistämisen jatkua, erilliset lähteet kulkisivat pyyhintäpään alta ja muutettu ääni siirtyisi yhdistelmän sisään.
”Michelle kirjoitti LEIKKAA”, sanoin. ”Kuka kirjoitti sen päälle PIDÄ?”
Michelle sanoi merkintänsä olleen LEIKKAA. Andrew sanoi omastaan samaa. Jared sanoi, ettei ollut merkinnyt omaa rytmiään. Tammy sanoi hänelle osoitetun merkinnän olleen PIDÄ. Kukaan ei nimennyt toisen sanan kirjoittajaa. Tuulettimet kävivät käytävässä, kun me viisi kohtasimme valinnan, johon liikkuva nauha ei antaisi palata.
Seuraava selonteko kirjaa, kuinka päädyimme tuon pöydän ääreen ja mitä muutettu äänilaskelma maksoi. Säilytin paperit niistä käännekohdista, joissa ne saattoivat osoittaa tapahtumien reitin, mutta itse hetki oli sekavampi: Andrew’n kopin ovi seisoi avoinna käytävän toisella puolella, ja katsoin sitä yhä uudelleen kuin hän voisi palata mukanaan keino peruuttaa kelan kulku. Hän ei palannut.
Aiemmin samana yönä Tammy rikkoi Vesperin äänessä Reittikortin paperisinetin. Yläreunaan oli kirjoitettu koneella HUHTIKUU 1976. Kortin sisällä reitti kuului J. TAYLOR—NAPAKKA RYTMI. Jaredin rumpukapulat olivat Boothin käytävän tuolilla.
Tammy piti korttia kädessään. ”Mitä paperiin pitää kirjoittaa?”
”Jos tästä tulee yhtiö, jokainen allekirjoittaja saa saman vallan”, Jared sanoi. ”Eikä yksi ihminen voi määrätä osaa pyyhittäväksi. En nosta kapuloita ennen kuin se lukee paperissa.”
Kirjoitin molemmat ehdot marginaaliin. Andrew merkitsi nimikirjaimensa niiden viereen. Michelle tuli Konehuoneesta Patch Sheet mukanaan ja lisäsi omat nimikirjaimensa. Seuraavaksi allekirjoitti Tammy. Minä allekirjoitin kirjaajana ja työnsin paperin Jaredille.
”Sama valta jokaiselle tulevalle allekirjoittajalle”, Tammy sanoi. ”Mitään ei pyyhitä yhden ihmisen määräyksestä. Hyväksyn molemmat ehdot.”
Jared allekirjoitti ja meni koppiinsa ehtojen alaisena osanottajana, ei palkattuna rytmityöläisenä. Sytytin äänitysvalon. Kuiva kello kuului seinän läpi pelkistettynä tasavälinä. Jared piti lukua saappaallaan ja soitti bassorummun iskun, jonka suljettu virveli katkaisi. Hän soitti sen uudelleen. Kolmannella passilla hän jätti kapean tauon ennen virveliä, ja minä pysäytin nauhan.
Vesperin äänessä oli neljä eristyskoppia. Michellen Patch Sheet osoitti kaikille neljälle jaetun monitorointipiirin, jonka paluukanavat oli merkitty valkoisella teipillä. Hän kytki Konehuoneessa jokaisen sinetöidyn Reittikortin mukaisen reitin ja kirjasi kaikki reitit omaan kirjoitusalustaansa kiinnitetylle arkille. Jokaisessa sääntöjen mukaisessa monitorisekoituksessa oli täsmälleen kaksi lähdettä: kuiva kello ja yksi reititetty musiikkiosuus. Suostumuksessa menettelyä kutsuttiin Ositusmenetelmäksi. Michelle sulki reitityspaneelin ja lukitsi ensimmäisen passin kytkennät sähköisesti. Hän tarkisti basson paluukanavan ja meni koppiinsa ennen kuin koskin nauhankuljetukseen. Tammy vei avatun Jaredin Reittikortin ahtaaseen laulukoppiin. Ovenkarmeista jäi hänen hartioihinsa vain muutama tuuma tilaa.
Ensimmäinen kortti ja Tammyn lausunto osoittavat ensimmäisen suoran syötön. Käynnistin kuivan kellon. Jaredin napakka rytmi kuului sen rinnalla Tammyn ainoana musiikkiosuutena. Tammy lauloi pitkän ensimmäisen säkeen Jaredin kapean tauon yli ja sijoitti viimeisen sanan virvelin jälkeen. Kitara tai basso ei kuulunut hänelle.
Andrew piti kitaraa toisella polvellaan viereisessä kopissa. Nauhoitetulla katkelmalla oli luja alku ja tyhjä keskikohta. Michelle odotti vasen käsi basson sisääntulon yllä. Jared koukisti jalkaansa nilkasta saappaan sisällä. Tammy seisoi lähellä laulumikrofonia, kämmenensä kokoiseksi taitettu sanoitusarkki kädessään. Kukaan heistä ei kuullut koko kappaletta. Yötaksa päättyi aamunkoittoon. Sessioissa käytettiin kahdeksanraitaista nauhuria. Jos raitojen yhdistäminen ei ehtisi leikkausaikaan, Vesperin äänelle jäisi jälleen yksi lasku eikä levyä, jonka se voisi näyttää kenellekään.
Andrew äänitti katkelman ja jätti keskikohdan avoimeksi. Kun hänen valonsa sammui, hän asetti kitaran seinää vasten ja odotti seuraavaa sinetöityä korttiaan. Kukaan ei ylittänyt Boothin käytävää neuvomaan häntä.
Jaredin passin jälkeen Tammy luovutti ensimmäisen kortin ja sai seuraavan sinetöidyn Reittikortin. Siinä luki A. COLE—AVOIN KITARA. Andrew’n kitara oli seuraava Tammylle reititetty musiikkiosuus. Se kuului kellon rinnalla ilman bassoa ja rumpuja. Tammyn lausunnon mukaan hän lauloi ensimmäisen säkeen Andrew’n avoimiin tahteihin ja sanat loppuivat ennen kuin kitara liikahti. Seuraavalla passilla hän poisti kolme sanaa. Hänen viimeinen konsonanttinsa osui tyhjään tahtiin. Hän laski peukaloaan vasten kaksi tahtia ja lauloi lyhyemmän säkeen uudelleen.
Myöhemmät Reittikortit ja Patch Sheet osoittavat lopun järjestyksen. Michellelle reititettiin Andrew’n katkelma. Hän sijoitti basson sisääntulonsa avoimen tahdin alle, mutta hänen korttinsa ei tuonut hänelle laulua. Hänen sävelensä jatkuivat liian pitkään siinä kohdassa, jossa Tammy oli lyhentänyt säettä. Jaredille reititettiin Michellen ensimmäinen bassokuvio, ja hän sovitti napakaksi katkaistun bassorummun iskunsa sen alkuun. Andrew sai Tammyn kuivan lauluraidan ja siirsi yhden kitarasoinnun pois laulun tieltä. Jokainen esiintyjä vastasi koppiin osoitettuun ainoaan musiikkiosuuteen. Vastaukset kulkivat nauhan ja paperin kautta, eivät koskaan käytävän poikki.
Jokaisen passin jälkeen päästin yhden esiintyjän Ledger-alkoviin. Esiintyjä merkitsi vain kopissa kuulemansa reititetyn musiikkiosuuden ja poistui ennen seuraavan tuloa. Kerros tarvitsi kaksi toisistaan riippumatonta PIDÄ-merkintää saadakseen osuuden. Kerros tarvitsi kaksi toisistaan riippumatonta LEIKKAA-merkintää ennen kuin sen sai pyyhkiä. Jakautunut päätös voitiin merkitä KANNA vain yhtä myöhempää passia varten. Kopioin jokaisen merkinnän hiilipaperin läpi ja pidin arkit suorassa Osiokirjan metallitangon alla.
Tammy merkitsi Andrew’n avoimen kitaran PIDÄ sen pakotettua säkeen lyhyemmäksi. Jared merkitsi Michellen ensimmäisen bassokuvion LEIKKAA, koska se ei jättänyt tilaa hänen saappaalla pitämälleen laskulle. Andrew merkitsi saman kuvion PIDÄ. Kirjoitin jakautuneen rivin viereen KANNA ja reititin kuvion vielä yhden passin kautta. Toinen PIDÄ säilytti basson siinä kohdassa. Yksi väljä kitarafilli keräsi kaksi LEIKKAA-merkintää, ja rajasin sen hakasilla pyyhittäväksi. Kukaan ei kuullut yhdistelmää. Suostumus salli sen kuulemisen vasta Osiokirjan lukitsemisen jälkeen.
Työhön tallentui käsien paine; jokainen merkintä kirjoitettiin suostumuksen edellyttämin tikkukirjaimin. Andrew painoi yleensä kevyesti. Michelle ja Jared painoivat kynää kovaa, kun nauhoitus venyi. Tammyn paine vaihteli passista toiseen. Hiilipöly tahrasi oikean peukaloni. Sinetöidyt Reittikortit kertyivät pöydän alla olevaan arkistolaatikkoon.
Viimeisissä kolmessa Reittikortissa mainittiin jokaisessa Jaredin napakka rytmi. Tammy avasi omansa ensimmäisenä ja löysi rytmikuvion jälleen. Hänen lausuntonsa mukaan bassorummun isku päättyi ennen hänen ensimmäistä konsonanttiaan ja suljettu virveli jätti säkeen lopun vapaaksi. Jaredin kolmannelta passilta jääneeseen taukoon hän sijoitti lyhyen sanan, joka oli säästynyt Andrew’n avoimesta tahdista. Hän lauloi sen kerran antamatta sille ylimääräistä sävyä. Sitten hän meni Ledger-alkoviin ja kirjoitti Jaredin koppikoodin viereen PIDÄ.
Andrew meni sisään hänen jälkeensä. Hänen lausuntonsa mukaan Jaredin rytmi sai hänet sulkemaan kitaraan jättämänsä aukon, jonka hän oli tarkoittanut laululle. Hän kirjoitti LEIKKAA ja palasi koppiinsa.
Michelle tuli viimeisenä. Hänen lausuntonsa mukaan basson sisääntulo osui Jaredin bassorummun iskua vasten, eikä reititetty musiikkiosuus kertonut hänelle mitään Tammyn lyhentämästä säkeestä. Hän kirjoitti tikkukirjaimin LEIKKAA. Asetin hiilipaperin edellisen arkin päälle ja laskin rivin merkinnät.
Yksi PIDÄ oli kahta LEIKKAA-merkintää vastassa. Rajasin Jaredin rytmin hakasilla poistettavaksi. Sen yläpuolella olevat KANNA-rivit olivat ratkenneet kirjallisten rajojen mukaisesti. Tarkistin Jaredin rivin ja piirsin lopulliset hakaset. Sitten menin lankapuhelimeen pitämään Kruunulakan ajan varattuna. Michelle huusi Konehuoneen avoimesta ovesta tarvitsevansa lukitun äänilaskelman ennen kuin nauhaa voisi siirtää. Nauhurin tuulettimet työnsivät kuumaa pölyä huoneeseen. Aikaa oli joko raitojen yhdistämiseen tai uuteen laskentaan, ei molempiin.
Tammy jäi yksin lasipöydän ääreen. Tämä on tosiasia. En nähnyt, mitä hän teki siinä. Michelle huusi uudelleen. Silloin Tammy kumartui Konehuonetta kohti ja sanoi: ”Angelan laskelma on valmis.”
Michelle luki hyväksytyt hakaset ikkunan läpi ja kytki raidat äänitysvalmiuteen. Kelat alkoivat pyöriä. Mittareiden viisarit nousivat ja pysyivät ylhäällä hänen yhdistäessään raidat sokkona. Kun yhdistelmäraita kulki puhtaasti, erilliset lähteet menivät suostumuksen mukaisesti pyyhintäpään alta. Jaredin rytmi jäi yhdistelmäraidan sisään ja lakkasi olemasta erillisenä. Sen osuus kulki mukana.
Palasin ennen kuin Tammy lähti alkovista. Osiokirja oli suorassa lasin reunaan nähden. Lyijykynäni lepäsi urassaan kärki tavanomaisessa kulmassa. Jaredin rivillä näkyivät nyt Tammyn PIDÄ ja Michellen koppikoodilla varustetun LEIKKAA-merkinnän päälle kirjoitettu PIDÄ, niitä vastassa Andrew’n LEIKKAA. Toinen sana oli uurtanut syvemmän uran. Nostin päällimmäisen arkin, irrotin hiilipaperin ja pidin molempia pöytälampun alla. Michellen alkuperäinen LEIKKAA näkyi yhä alemmassa jäljennöksessä. Sen päälle kirjoitettu PIDÄ oli painettu kovemmin kuin ensimmäinen sana.
Kysyin jokaiselta esiintyjältä, kuka oli kirjoittanut merkinnän päälle. Michelle ilmoitti merkintänsä olleen LEIKKAA. Andrew sanoi oman merkintänsä olleen samoin LEIKKAA. Jared sanoi, ettei ollut koskaan merkinnyt omaa rytmiään. Tammy sanoi hänelle osoitetun merkinnän olleen PIDÄ. Kukaan ei tunnustanut toista sanaa omakseen. Otin silmälasini pois ja kysyin vielä kerran. Käytävä vastasi koneiden tuulettimilla eikä millään muulla.
”Voin todistaa, että Michelle kirjoitti LEIKKAA”, sanoin. ”Voin todistaa, että joku kirjoitti sen päälle PIDÄ. En voi todistaa, kenen käsi sen teki.”
Michelle seisoi Konehuoneen ovella Patch Sheet rintaansa vasten. ”Lähde on poissa.”
”Silloin muutos kulkee eteenpäin kelan mukana.” Kirjoitin hiilikopion kuoreen POIKKEAMA—TOINEN MERKINTÄ, TEKIJÄ TUNTEMATON. Sinetöin sen, panin kuoren kainalooni ja lukitsin Osiokirjan. Michelle säilytti Patch Sheet -arkin kirjoitusalustallaan. Minä otin kelan koneesta. Kruunulakka odotti, eikä pyyhitty raita jättänyt meille rehellistä keinoa tehdä valintaa uudelleen.
Kruunulakassa me viisi seisoimme kahden tavallisen kaiuttimen ympärillä työvalon alla. Leikkaaja asetti uuden Punaisen asetaatin levysoittimelle ja laski äänivarren. Jokainen kappale sai yhden kokonaisen toiston Osiokirjansa lukitsemisen jälkeen. Tämä oli yksi sallittu kuulemisemme. Andrew piti kätensä irti reisistään. Michelle painoi kahta sormea rintalastaansa vasten. Jared seisoi työlakki toiseen käteen taitettuna. Minä pidin sinetöidyn hiilikopion kainalossani.
Pieni palo-uloskäynti alkoi Jaredin napakaksi katkaistulla bassorummun iskulla. Suljettu virveli päättyi ennen kuin Tammyn matala ääni tuli sisään. Hän aloitti kuivasti ja kovaa. Andrew’n kitara jätti sen jälkeen puhtaan aukon, ja Tammyn arkin lyhyt sana kulki yksin aukon poikki. Michellen basso saapui seuraavan säkeen alle kahdella sävelellä siinä, missä hän oli ensin soittanut neljä. Sävelet loppuivat ennen kuin laulu kääntyi. Sitten kitara palasi ja otti avoimen keskikohdan täyttämättä sitä liikaa. Erilliset valinnat olivat muodostaneet raivokkaan sovituksen, jota kukaan huoneessa ei ollut johtanut.
Tammy avasi sanoitusarkin levyn pyöriessä. Hän peitti peukalollaan kolme sanaa, jotka oli yliviivannut kopissa. Takaisin lisättyinä ne olisivat peittäneet Jaredin tauon ja täyttäneet Andrew’n puhtaan alun. Paperilla säe näytti typistetyltä. Kaiuttimista kuultuna se jätti tilaa kaikille neljälle esiintyjälle. Tammy taittoi arkin ennen seuraavaa kierrosta.
Käännekohdassa Jaredin säilynyt rytmi tuli jälleen sisään. Sääntöjen mukainen äänilaskelma olisi poistanut sen. Asetaatilla se piti kitaran erillään bassosta ja antoi Tammylle tilaa iskeä säkeeseen. Andrew lakkasi naputtamasta sointuotteita. Michelle seurasi bassonsa iskua kahdella sormella. Jared kuljetti yhtä saapasta laskun mukana ja virnisti lyhyesti, kun hänen taukonsa palasi oikeaan kohtaan. Minä pidin hiilikopion kuoren kainalossani. Levy pyöri lampun alla.
Viimeinen sointu päättyi. Leikkaaja nosti äänivarren ennen kuin ura ehti toistua. Jared katsoi minua. ”Saako tuo rytmi osuuden?”
”Tämän yön paperien mukaan saa”, sanoin. ”Sitä ei voi enää erottaa yhdistelmäraidasta.”
Jared pyöritti yhtä kapulaa rystystensä yli. ”Ehdot siis säilyttivät työn. Miten neljän ihmisen on tarkoitus soittaa tuo kappale?”
Andrew tarkasteli kaiutinkaappia. ”Opettelemme sen, minkä teimme.”
”Levyltäkö?” Jared kysyi. ”Puhdas raitani on poissa. Niin ovat muidenkin.”
Michelle napautti Patch Sheet -arkkia kämmentään vasten. ”Reitit ovat tässä. Soitto ei ole.”
Leikkaaja työnsi Punaisen asetaatin paperikuoreensa ja sanoi, että sovitus kestäisi radiokaiuttimessa. Andrew kysyi, mitä uusi yösessio maksaisi. Annoin hänelle Vesperin äänen laskussa olevan summan. Hän taittoi paperilapun kapeaksi suikaleeksi ja pani sen paidantaskuunsa. Kappale oli olemassa. Rahaa seuraavaan ei ollut. Prototyyppitiedostoon kirjannut ja sinetöidyn hiilikopion kanssa säilyttänyt Angela Cole.
Huhtikuussa 1976, ennen aamun tuloa Garner Bungalowissa, Tammy Garner teki seuraavan merkinnän Tammyn punaiseen muistikirjaan vain yksityistä muistiinpanoaan varten.
Keittiön kello piti samaa pelkistettyä tasaväliä kuin kuiva kello. Vesperin äänen maksamaton lasku oli pöydällä. Otin Angelan lyijykynän hänen pitäessään Kruunulakan puhelua. Kirjoitin PIDÄ Michellen LEIKKAA-merkinnän päälle. Suoristin Osiokirjan lasiin nähden ja palautin kynän uraansa. Rytmi jäi yhdistelmäraidan sisään. Oikea lopputulos saattoi silti vaatia väärän merkinnän.
Puhelin soi ennen kuin ehdin sulkea kirjan. Angelan ääni kuului keittiön luurista tasaisella tahdillaan. ”Kysyn aamulla jokaiselta osanottajalta paineen jäljestä. Kirjoitan jokaisen vastauksen erikseen. Leikkaus ei ratkaise merkintää.” Sanoin ymmärtäväni ja laskin luurin. Kosketin lyijykynän pyyhekumilla alahuultani. Sitten sanoin vastauksen kerran tyhjälle keittiölle: ”Minulle osoitettu merkintä oli PIDÄ.”
Suljin muistikirjan ja vedin halkeilleen kuminauhan sen ympärille. Punaisen asetaatin suojus tuli Vesperin äänen maksamattoman laskun viereen. Suoristin molemmat pöydälle ja jätin loppusumman peittämättä.