RAKAS LANKONI – en voi enää kieltää itseltäni iloa käyttää hyväkseni viimeksi erotessamme esittämäänne ystävällistä kutsua viettää muutamia viikkoja luonanne Churchhillissä, ja jos teille ja rouva Vernonille siis kaikin puolin sopii ottaa minut nyt vastaan, toivon saavani muutaman päivän kuluessa tutustua kälyyni, jonka olen jo niin kauan halunnut oppia tuntemaan. Hyvät ystäväni täällä pyytävät minua mitä hellimmin ja hartaimmin viipymään pitempään, mutta he ovat luonteeltaan niin vieraanvaraisia ja iloisia, että viettävät nykyiseen tilanteeseeni ja mielialaani nähden liian vilkasta seuraelämää; odotan malttamattomana hetkeä, jolloin saan tulla luoksenne viettämään ihanaa hiljaiseloa.
Toivon hartaasti saavani tutustua rakkaisiin pieniin lapsiinne, joiden sydämistä haluan kovasti voittaa itselleni sijan. Pian tarvitsen kaiken mielenlujuuteni, sillä minun on kohta erottava omasta tyttärestäni. Hänen rakkaan isänsä pitkä sairaus esti minua osoittamasta tyttärelleni sitä huomiota, jota sekä velvollisuus että kiintymys yhtä lailla vaativat, ja minulla on liiankin paljon aihetta pelätä, ettei kotiopettajatar, jonka hoitoon hänet uskoin, ollut tehtävänsä tasalla. Olen siksi päättänyt sijoittaa hänet yhteen Lontoon parhaista yksityiskouluista, jonne voin itse jättää hänet matkallani luoksenne. Kuten huomaatte, olen päättänyt, ettei minulta evätä pääsyä Churchhilliin. Olisi minulle todellakin mitä tuskallisinta saada tietää, ettei teidän olisi mahdollista ottaa minua vastaan.
Syvästi kiitollinen ja rakastava kälynne, S. VERNON.
